Kuulostaa aika karulta. Se, että jonkun harrastuksena on laihduttaminen. Maailma on pullollaan kivoja harrastuksia askartelusta seinäkiipeilyyn, mutta silti meitä laihdutuksen harrastajia on miljoonia. Minä olen yksi heistä. Olen laihduttanut teini-ikäisestä asti. Siitä on jo aika pitkä aika, ja voikin sanoa, että olen laihduttanut arviolta puolet elämästäni. Silti olen ylipainoinen! Aika huono harrastus, jos se ei kuitenkaan tuo hyvää oloa, terveyttä ja iloa.
Mikä saa ihmisen laihduttamaan vuodesta toiseen - harrastamaan laihdutusta? Joka vuosi moni (minäkin) lupaa laihduttaa tulevan vuoden aikana X kiloa. Liitytään salille ja aletaan lenkkeillä, kaikki vanhat herkkuruoat kielletään ja sitten hampaat irveessä pumpataan rautaa salilla, juostaan polvet rikki lenkkipoluilla ja kituutetaan nutriletteillä. Tätä kestää ehkä kuukauden, joskus jopa kaksi, ja sitten ollaan henkisesti ja fyysisesti ihan puhki, ja palataan takaisin sohvanpohjalle syömään sipsejä ja suklaata. Ihan tutkimustenkin mukaan jojo-laihduttaminen on epäterveellistä, eikä suurimmalla osalla kyse muutenkaan ole siitä, ettei olisi tietoa oikeista laihdutustavoista tai siitä, mikä on keholle hyväksi. Halutaan tuloksia NYT eikä vasta kuukausien tai vuosien päästä, vaikka kuitenkin suurin osa tietää myös sen, että vain pysyvillä muutoksilla se pysyvä laihtuminenkin on mahdollista.
Ennen raskauttani laihdutin järkevästi syömällä ja runsaasti liikkumalla n. 17kg reilun vuoden aikana. En edes ajatellut laihduttavani, koska se fiksusti syöminen tuntui hyvältä ja sai painon putoamaan. Herkut eivät olleet pannassa, mutta ne rajoittuivat viikonloppuihin ja juhliin, eikä niitä hirveästi arkena edes tehnyt mieli, kun ateriarytmi oli hyvä ja ruoka ravitsevaa (ja sitä söi riittävästi!). Nyt univelkaisena, jatkuvasti väsyneenä ja stressaantuneena pienen lapsen äitinä on tuntunut jotenkin helpommalta hakea ratkaisua paino-ongelmiin "nopeista" keinoista, eli erilaisista dieeteistä kuin siitä, että keskittyisi niihin asioihin, joilla olisi oikeasti väliä: paljon kasviksia, hyviä rasvoja, proteiinia, järkevät ateriavälit, sopivasti liikuntaa, riittävästi lepoa ja hyvää oloa. Unen määrään en juurikaan tässä elämäntilanteessa voi vaikuttaa, mutta kaikkeen muuhun voin.
En halua, että siirrän tämän oman laihdutusharrastukseni eteenpäin nyt 3-vuotiaalle tyttärelleni. Ei tämä niin hyvä harrastus ole ollut. Yritän nyt päästä tästä vanhasta harrastuksestani eroon aloittamalla sillä, etten enää punnitse itseäni joka päivä. Paino ei voi eikä saa määrittää ihmisen arvoa eikä se myöskään saisi vaikuttaa ihmisen mieleen niin, että jos paino on noussut hieman on päivä pilalla. Paino on vain numero.
Eli mitä jos sinäkin lopettaisit laihdutusharrastuksesi ja alkaisit elää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti