Käsi ylös, jos nautit suuresti pitkistä peruskuntolenkeistä ja venyttelytuokioista. Minä en nostanut kättäni ylös. Tiistaisen salitreenin ja liiallisen koneellaistumisen jäljiltä oikea ranteeni on kipeä (ei tosin enää niin kipeä kuin tiistaina illalla tai eilen) ja eilisen hölkkälenkin jäljiltä vasen nilkkani ei jostain syystä kestä kävelyä kummempaa, joten mietin pitkään, mitä liikuntaa tänään harrastaisin. Vaihtoehdot olivat spinning ja pitkä kävelylenkki, ja koska oli mukavan tuulista, päätin lähteä kävelylle koiran kanssa. Kesäisin tuo pururata on täynnä sääskiä, joten yleensä en sinne mene kuin silloin kun tuulee kunnolla. Onneksi täällä päin Suomea tuulee lähes aina.. Minulla on surkea peruskunto, koska en malta tehdä pitkäkestoista, matalasykkeistä treeniä lähellekään niin usein kuin pitäisi. Ei se tämänkään päivän lenkki (1,5h kestoltaan) mikään kovin matalasykkeinen ollut, keskisyke oli 130. Eiliseen hölkkälenkkiin ja sen keskisykkeeseen (yli 160) verrattuna kuitenkin paljon kohtuullisempi sykkeeltään. Leposykkeeni kyllä on matala, mutta se lienee vain jokin minun henkilökohtainen "ominaisuuteni" eikä liity hyvään kuntoon. Siellä pururadalla kävellessä ohi meni monen näköistä lenkkeilijää, mutta mieleeni jäi yksi upea nainen, joka näytti ihan gasellilta juostessaan. Pitkä, tummatukkainen tyttö, jonka pitkät jalat ja kevyeltä näyttänyt juoksu herättivät suurta kateutta. Pitkiä jalkoja minä en saa vaikka kuinka harjoittelisin, mutta ehkä minunkin juoksuni alkaa näyttää kevyeltä, jos maltan panostaa myös niihin peruskuntolenkkeihin.
Venyttely on toinen asia, jota säännöllisesti laiminlyön. Takareiteni ovat kivikovat ja jumissa, kyykkyyn en pääse ilman että kantapäät nousevat ylös ja alaselkäni kipuilee, koska pakarat ovat jumissa. Luulisi tuossa jo olevan ainakin kolme hyvää syytä venytellä, mutta ei näköjään, kun en siltikään venyttele tarpeeksi. Tänään sentään venyttelin, pikaisesti tosin, takareidet, pohkeet/nilkat, etureidet ja pakarat. Huomenna kaivan foam rollerin naftaliinista ja kidutan sillä itseäni kunhan saan lapsen yöunille.
Tässä vielä eilisen hölkkälenkin sykekäyrät. Liekö sydän pysähtynyt välillä, kun näyttää nollaa niin usein.. Tai sitten kosketushäiriö :) Osan tuosta lenkistä jouduin väkisinkin kävelemään, koska mukanani oli tuo armas villakoirani, joka pysähteli tarpeilleen vähän turhankin usein.
Tämän päivän sykekäyrä on sitten vähän erilaisempi, sielläkin näköjään noita kosketushäiriöitä on. Täytynee muistaa kiristää sykevyötä kunnolla, että se pysyy paikoillaan paremmin eikä tule noita 0-sykkeitä.
Paino on maanantaiaamun painosta pudonnut 2,4 kiloa. Suurimmaksi osaksihan se on tietenkin nestettä, mutta pitkästä aikaa ollaan kuitenkin jo vähän lähempänä niitä lukemia, joissa olin vielä maaliskuussa. Tunnustan kuitenkin jo nyt, että huomenna syömiseni eivät mene ihan oppikirjojen mukaan, sillä tiedossa on leffailta rakkaan serkkuni kanssa, ja meillä leffassa käymiseen kuuluu olennaisesti Makuunin karkit. Muuten aion kyllä syödä niin kuin tähänkin asti, mutta ne illan karkit kyllä tulevat olemaan ihan tietoinen hairahdus, josta en suostu tuntemaan huonoa omatuntoa.
Syömiset ovat tänään(kin) olleet oikein fiksut ja mallikkaat, joten jännä nähdä, mitä vaaka sanoo huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti