Tiedättekö sen tunteen, kun keho oikein huutaa tarvitsevansa liikuntaa? No, minä tiedän. En tituleeraa itseäni miksikään himoliikkujaksi, mutta vanhat (...) niveleni ja lihakseni alkavat jo yhden lepopäivän (= ei mitään oikeasti liikunnaksi laskettavaa) jälkeen vaatia liikettä. Olen kyllä myös vakaasti sitä mieltä, että ihminen on luotu liikkumaan eikä istumaan paikoillaan, vaikka itsekin tuota istumista harrastan liikaa. Eilisen "lepopäivän" jälkeen olikin ihanaa päästä tänään lyhyelle kävelylenkille ja salille. Lepopäivä lainausmerkeissä siksi, että kun puoli päivää käyttää koiran trimmaamiseen, niin sitä ei varsinaisesti voi levoksi kutsua. Salitreenit tein vielä muutama viikko sitten niin, että viikossa oli 2 selkeästi alavartaloon kohdistuvaa ja 2 selkeästi ylävartaloon kohdistuvaa treeniä. Nyt kun lapsi jäi pk:sta kesälomalle ja pääsen salille harvemmin, päätin että treenaan joka kerta koko kropan, mutta kuitenkin niin, että keskityn joka toinen kerta vähän enemmän ylä- tai alavartaloon. Ja noh, keskivartalohan (eli lähinnä vatsalihakset) jää hävettävän usein lähes täysin huomiotta, siihen pitäisi oikeasti panostaa, niin pysyisi paketti paremmin kasassa ja ryhtikin suorempana. Tänään treeni kulki todella hyvin, vaikka vähän ahdistikin kun salilla oli niin paljon porukkaa. Olen enemmän aamu-/aamupäivätreenaaja, joten alkuillan ruuhkassa treenaaminen ei ole oikein minun juttuni. Noihin ruuhkiin nyt täytyy kuitenkin vain tottua, koska aamuisin en pääse salille kuin viikonloppuisin.
Ensimmäinen sokeriton päivä sujui hyvin, jopa ilman päänsärkyä tai muita oireita. Vaakakin kiitti näyttämällä kilon vähemmän kuin eilen, mukavasti siis lähti nesteet taas kiertoon. Tämän päivän herkkuruoaksi tein vähähiilihydraattista kaalilaatikkoa, jota voisin oikeasti syödä koko laatikollisen kerralla.. Lounaaksi höyrytin kukkakaalia ja pitkiä vihreitä papuja, paistoin pekonia ja otin lisäksi vielä hieman valkosipulimajoneesia ja fetajuustoa. Siihen kylkeen vielä siivu kunnon ruisreikäleivästä voilla ja maksamakkaralla. Oikein hyvä ja täyttävä setti oli!
Salin jälkeen en millään olisi jaksanut ruveta tekemään mitään ruokaa ja kellokin oli yli seitsemän, eli iltapala-aika kolkutteli jo ovella. Mies oli onneksi paistanut kanaa valmiiksi, joten tein sitten pienen kanasalaatin. Näillä eväillä jaksanen aamuun asti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti